sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Thanksgiving

Koko lokakuun viimeinen viikko oli meillä koulusta vapaa, sillä oli Thanksgiving break. Thanksgivingihän on ihan puhtaasti amerikkalainen juhla, joka syntyi kun ensimmäiset uudisasukkaat saapuivat Amerikkaan. Tulleilla ihmisillä ei ollut kunnollisia varusteita tai ruokaa ja he olivat lähes kuolemaisillaan, mutta löysivät hylätyn intiaanikylän, jonka kaikki asukkaan olivat kuolleet äskettäin jonkun kulkutaudin takia. Kylästä he saivat ruokaa ja tavaroita, joiden avulla he selvisivät yli ensimmäisen talven. Toisinsanoen kiitospäivää juhlitaan sen takia, että sadat intiaanit olivat kuolleet ja uudisasukkaat pystyivät ottamaan kaikki heidän tavaransa ja ruokansa...
Tää oikea tarina ensimmäisen kiitospäivän takana ei kuitenkaan oo kaikille ihan tuttu, sillä kun yliopistossa opiskeleva host-veli kerto tän, puolet mun perheestä oli ihan "Mitä, en oo koskaan tienny". Ja täytyy sanoa, että itekkin muistan joskus ala-asteen enkuntunneilla olleen kappaleen thankgivingin vietosta, jossa kerrottiin intiaanien auttaneen heikossa kunnossa olevia uudisasukkaita ja tarjonneen heille ruokaa. Kyllähän tollanen tarina kuulostaa paljon paremmalta kiitospäivän taustaksi kuin hylätyn intianikylän ryövääminen xD
Itse Thanksgiving Day oli torstai, jolloin perheet ja sukulaiset kokoontuu yhteen isolle illalliselle. Mulle tää koko thanksgiving muistutti aika paljon joulua, vaan ilman lahjoja ja kaikkea muuta jouluhössötystä/-stressiä. Oikein mukava juhlapyhä siis. Meille tuli tona iltana mun kolme vanhenpaa host veljeä ja isoäiti syömään illallista.
Tarjolla oli tottakai kalkkuna, sekä peruna- ja bataattimuusia, lammasta, papuja ja sieniä, stuffing (en osaa kääntää mitenkään järkevästi suomeksi), kastiketta, salaattia, leipää ja vaikka mitä. Jälkiruuaksi oli kurpitsapiirakkaa, suklaamoussea ja erilaisia keksejä. Ei todellakan syöty tota kaikkea ruokaa seittemän hengen voimin, vaan seuraavan päivänä (perjantaina) meille tuli äidin puolelta varmaan 20 sukulaista syömään. Muutenkin on tosi yleistä syödä useampi kiitospäivän ateria eri sukulaisten kanssa eri päivinä.
Kokonaisuutena tykkäsin thanksgivingistä tosi paljon. Ruoka oli älyttömän hyvää ja erilaista, mihin on just esim joululounaalla tottunut. Oli myös kiva viettää aikaa perheen kanssa, ja myös tavata muita sukulaisia, joista siis ketään en ollut vielä tätä ennen nähnyt.
Thanksgiving päivän jälkeen alkaakin sitten Black Friday, eli isot vain noin päivän kestävät alennusmyynnit kaikissa kaupoissa. Monet kaupoista aukeaa jo myöhään torstai-iltana ja on auki koko yön, osa avaa vasta todella aikaisin perjantaiaamuna. Me lähettiin torstai-iltana äidin ja ja yhen vaihtarikaverin kanssa isoon ostoskeskukseen ehkä kymmenen aikaan. Ja jos sanon mun rehellisen mielipiteen, olin aika pettynyt tohon black friday:hin. Suurin osa kaupoista oli kyllä auki keskellä yötä ja kyllä niissä alennuksia oli, mutta ei mitään älyttömän hyviä, kuten koko kauppa -50%, joita oon kuitenkin kuullu/nähny muualla olevan. Lisäksi oon kuullu paljon valtavista ihmismassoista, ryysiksistä ja kuinka ihmisiä on oikeesti tallautunut kuoliaaksi. Tiesin, että tälläsessä vähän pienemmässä paikassa ei ehkä nyt kukaan kuole, mutta odotin vähintään Stockan hullujen päivien väkimäärän tasoa. Mutta kun saavuttiin mall:ille, siellä oli ehkä ihmisiä normaalin viikonlopun verran (okei, ehkä keskiyöllä mikä tahansa väkimäärä ostoskeskuksessa on vähän epätavallista, mutta ei ihan vastannu mitä olin ajatellu). No, sain kuitenkin ostettua kivasti tavaraa ihan hyvillä alennuksilla, vaatetta talveksi ja vähän kosmetiikkaa, joten oon kyllä tyytyväinen.
Eipä mulla hirveästi muuta. Tuun vaihtamaan perhettä ensi viikonloppun (rotaryvaihtoon kuuluu yleensä kolmessa eri perheessä asuminen) ja odotan kauhulla ja pelolla pakkaamista, sillä en ees haluu tietää kuinka paljon tavaraa oon onnistunut hankkimaan lisää vajaassa neljässä kuukaudessa. En myöskään haluu ajatella et joudun jossain vaiheessa pakkaa mun tavarat lopullisesti ja lähtemään takas Suomeen...

-Mari

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Sunday Photographing

Mulla oli valokuvaustunnille läksynä/tehtävänä kuvata useita muotokuvia, (miks portrait photos kuulostaa nii paljon järkevämmältä?) joissa olisi jotain mielenkiintoista mukana. Oon nyt taas saamas mun postausintoa takaisin, joten aattelin tulla jakamaan parit onnistuneet otokset. Mentiin siis parin vaihtarikaverin kanssa viime sunnuntaina Eurekan vanhaankaupunkiin, joka ei kyllä oo ihan sama asia kun esim Tallinnan vanhakaupunki. Se on kuitenkin aika pieni muutamien korttelien kokoinen alue täynnä söpöjä vanhoja rakennuksia pienine kauppoineen ja kahviloineen. Käytiin muutamassa putiikissa kuvailemassa, sekä Humbolt Bay:n rannalla. Oli tosi kiva päivä ja onhan se mukavaa kun marraskuun puolessavälissä pystyy nauttimaan vielä +15 asteen lämpötiloista.
Thank you for my lovely models <3

-Mari

maanantai 17. marraskuuta 2014

Time for some Roller Coasters

Reilun viikon takainen viikonloppu oli täällä pidennetty neljään päivään, sillä tiistaina oli Veterans Day. Mun iki-ihana host-perhe tarjoutu ottamaan mut ja yhen kaverin Six Flags Discovery Kingdomiin, joka on iso huvipuisto tuolla etelämpänä lähellä San Franciscoa. Lähettiin ajamaan lauantaina mun cross country kisojen jälkeen etelään ja nukuin sen yön Santa Rosassa yhen rotarivaihtarin luona muutamien muiden vaihtareiden kanssa. Sunnuntaina hostit tuli hakee mut ja mun brasilialaisen kaverin Joao:n ja jätti meidät päiväksi tonne kiertelemään omine nokkinemme.
Tuolla puistossa oli useita valtavia vuoristoratoja (joihin kaikkiin tietysti mentiin), joitain iisimpiä laitteita, tosi paljon eri eläimiä, akvaarioita, perhos- ja käärmetalo sekä vaikka mitä muuta huvipuistohässäkkää pikaruokakojuista pallonheittokisoihin ja karikatyyripiirroksiksta elefanttiratsastukseen. Oli ihana super lämmin täydellinen päivä, varmaan +25 astetta ja pilvetön taivas.
Joao! Thank you so much for coming to the park with me. Was so great to spend the day with you and I hope we'll have a change to see soon again!

Lähettiin siinä sitten illemmalla ajamaan takaisin kotin päin, ajettiin Joao kotiin, oli jo semi myöhän ja oltiin vielä parin tunnin ajomatkan päässä kotoa. Ja meidän auto hajoaa. Sen akkuun tuli jotain häikkää, joten venattiin sitten keskellä ei mitään varmaan kaksi tuntia, että joku tulis auttamaan meitä. Lopulta meidän auto hinattiin isomman rekan lavalle, me hypättiin kyytiin ja päästiin vihdoin jatkamaan matkaa. Olin ihan loppu kun vihdoin päästiin kotiin joskus kahen jälken yöllä. Maanantaina ei luojan kiitos ollut koulua, mutta mulla ois ollut juoksuharkat yheltätoista. Säädin kuitenkin jotain mun herätyksen kanssa, joten lopulta heräsinkin vasta vähän ennen yhtä. Hups...

-Mari