keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Väsynyt ja kipeä

Oon ollu viime viikolla ja myös sitä edellisellä koko ajan tosi kiireinen ja myös väsynyt. Koulu alkaa täällä joka päivä silloin 8.10, eli mulla on yleensä herätys vähän seittemän jälkeen, joten arkiviikon aikana ei ole mahdollisuutta koskaan nukkua edes vähän myöhempään (kympin aamut missä olette?!). Puoli tuntia koulun loppumisen jälkeen alkaa cross country treenit klo 3.45. Treenit on siis joka päivä koulun jälkeen ja kestää yleensä kaksi tuntia, joskus menee jopa vähän päälle. Kotona oon siis kuuden jälkeen, käyn suihkussa, syön illallisen (päivän ainoa lämmin ruoka ehkä seittemän aikoihin) ja alan tekemään läksyjä. Usein yritän myös kirjottaa blogia tai saada jotain muuta tärkeää asiaa hoidettua. Illat menee aina tosi nopeasti koska yleensä mulla ois just paljon hommaa tehtävänä.
Tää mun sama päivärytmi toistuu joka arkipäivä ja toi kaikki tekeminen yhdistettynä siihen, että kaikki on englanniks ja joudun tosi paljon keskittyy kuuntelemiseen ja puhumiseen et ymmärrän mitä mulle sanotaan ja muut ymmärtää mut, vie ihan järkyttävästi voimia ja energiaa. Huomasin itse asiassa Suomessa jo viime talvena, kun treenaan tosi paljon, stressaan vähän koulujuttuja ja koko ajan on kiire ku haluisin tehä kaikkii asioita nii lopulta tuun vaan yliväsyneeks ja sitten nousee kuume.
Toisinsanoen, tällä hetkeellä makaan kipeenä sängyssä, nyt on keskiviikko ja mulla on ollu kuumetta torstai-illasta asti. Tai no enää mulla ei kai oo kuumetta, mutta jäin nyt vielä täksikin päiväksi kotiin. Viime postauksessa kerroin, että myös viime viikolla ennen juoksukisoihin lähtöä olin ollu väsynyt ja silloinkin mulle oli noussut kuume. Se ei kai ollut sitten kunnolla parantunut ennen kuin maanantaina aloin treenaamaan, ja torstai-iltana mulla olikin jo sitten aivan kamala olo ja kuume nousi uudestaan takaisin.
Tässä näkyy meiän harjoitusohjelmaa. Oikeanpuolimmaisin on viime viikon ohjelma, jota voisin vähän avata teille lisää valaisemaan tätä meiän treenimäärää:
 Maanantaina ei itse asiassa menty juoksemaan, vaan pelattiin ultimatea frisbeellä tunnin ajan. Coach oli kans mukana pelissä ja pelattiin ja juostiin ihan tosissaan se koko tunti. Weight room on siis punttisali, jossa käydään se pari-kolme kertaa viikossa. Siellä on kuus valmista ohjelmaa, joista sitten parin kanssa tehään yksi joka kerta. Puntti kestää yleensä sen tunnin, joskus menee vähän pidempään jos tehdään lopuksi jotain yhteisjuttua vielä. 
Tiistain pitkä juoksu tarkoitti mulle 6 mailia (9.7km), joista 2 lämmittelyä, 2 keskivauhtia ja 2 viimestä suht kovalla temmolla. Tän jälkeen vielä vatsalihaskuntopiiri (jokanen sanoo vuorollaan eri liikkeen, yleensä tehää noin 10-14 liikettä) ja nopeet venytykset.
Keskiviikkona palautusjuoksu, meiän piti juosta joku 4 tai 5 mailia, mutta eksyttiinkin vähän metsään ja lopulta juostiin 5.5-6 mailia, eli käytännös yhtä pitkä kun toi mun pitkä juoksu edellisenä päivänä. Kaiken lisäks keskiviikkona oli ensimmäinen sadepäivä ja koko ton meidän juoksn ajan tuli vettä kun saavista kaatamalla. En oo varmaan ikinä ollu niin uitettu pelkästä sateesta. Ton juoksun jälkeen vielä siis puntti, vaikka kaikki oli litimärkiä ja kylmissään.
Torstaina mile repeats, eli ensin lähettiin juoksee koululta tonne Hammond trailille, joka on siis kävely- ja pyörätie lähellä merenrantaa ehkä puoli mailia kouluta. Juostiin eka maili tätä tietä ihan vielä lämmittelynä ja et nähtäisiin mikä toi meiän rata on. Mile repeatsien ideana on juosta toi maili (1.6km) mahdollisimman kovalla vauhdilla (siis toki niin että sen jaksaa juosta eli ei mitään spurttia) ja se toistettiin tällä kertaa neljästi ja yritetään pitää se sama aika tai jopa parantaa. Juostiin siis neljä kertaa toi mailin pätkä edes ja takaisin aina 5min tauolla välissä. Noiden jälkeen juostiin sitten takaisin koululle se 1.5 mailia ja tehtiin taas vatsalihakset ja venyttelyt.
Näiden neljän päivän treenauksen saldo siis noin 19 mailia (30.6km) juostuna, 2h puntilla, 1h ultimatenpeluuta, kahet vastalihaskuntopiirit ja venyttelyt. Ja itse asias maanantaina vielä Amanda kutsu mut illalla pelaa korista koululle, jossa pelasin sitten vielä 1.5h muiden tyttöjen kanssa.
Tää treenaus on siis ollut ihan hullua ja mua ei yhtään ihmetytä et on voimat loppu. Mut silti nyt kun oon ollu kipeenä ja miettiny asioit nii mun kyl täytyy tehä tolle jotain. En mä voi olla täällä 24/7 väsyny sen takii et en vaa pysty lepää tarpeeks tai että oon treenikunnossa puolet viikosta ja sen jälkeen mulle nousee kuume loppuviikosta. 
Mä en tullu tänne viettää vuotta yksin sängynpohjalla, mutta en myöskää tappamaan itteeni hullun treenimäärän ja kotitehtävävyöryn alle. Käyn varmaa sitten kun pääsen takasin kouluu vaihtaa pois sen mun fysiikan, vaik ei se vaikeeta oo nii mul ei oo hirveesti intoo laskee joka ikinen ilta tääl jotain kotitehtävämonisteita. Mietin kanssa, että pitäskö mun vaihtaa se psykakin pois, sillä sieltä rupee nyt kans tulee koko ajan enemmän tehtävää ja pieniä sekä isompia testejä, eikä mua oikeen kiinnosta opiskella niihin. Lisäks jos mul on juoksutreeneissä vastakin ihan energiat ja voimat loppu niin pitää varmaa neuvotella valkun kanssa että jos voisin ottaa viikolle ehkä yhen vapaapäivän lisää jollekkin recovery run päivälle. 
Tolle viime viikonlopullekki mulla ois ollu tosi paljon älyttömän kivoja suunnitelmia; football game vaihtarikavereiden kanssa Arcatassa perjantaina, shoppailua, leffaan ja sleepover lauantaina ja hike parin koulukaverin kanssa jonnekki tosi korkeelle paikalle sekä jäätelötreffit parin AFS vaihtarin kaa sunnuntaina. Ja jouduin skippaamaan ne kaikki, koska makasin koko viikonlopun sängyssä noin 39 asteen kuumeessa. Fun fun fun...
Muutenkin just tän jatkuvan kipeenäolon takia on nyt mieli ollut vähän maassa. Oon aika väsynyt vaa jököttää kotona, mutta mua ei toisaalta yhtään kiinnosta mennä kouluun ja kohdata se tehtävien vuori, jonka kanssa oon jääny jälkee nyt kun olin taas kipeenä. Mulla ei oo kuitenkaan koti-ikävää; jos saisin päättää olisinko nyt täällä vai Suomessa, jäisin tänne. Mutta haluisin olla terve, haluisin et mul ois koko ajan tarpeeks energiaa kaikkeen, haluisin et mun ei tarttis viettää koko iltaa koulujuttujen parissa ja haluisin et mul ois enemmän aikaa tutustuu täällä ihmisiin lisää ja viettää aikaa niiden kanssa, enkä vaa juosta kotoa kouluun ja koulusta treeneihin ja treeneistä takaisin kotiin läksyjen pariin.

Tästä postauksesta tuli nyt aika pelkkää valittamista, mutta halusin nyt purkaa tän johonkin. Haluun kirjottaa tänne rehellisesti ja myös vähän syvällisempää tekstiä, enkä pelkkää hehkutusta kaikesta mitä oon saanu nähdä ja kokea. Mulla kuitenkin menee oikeasti hyvin. Tykkään tästä paikasta, rakastan mun host perhettä ja koko ajan saan lisää kavereita ja haluisin taas päästä kouluun juttelee ja tutustuu uusiin ihmisiin.

It's just a bad day, not even a bad week.


-Mari

maanantai 22. syyskuuta 2014

First Cross Country meet @ Santa Rosa


Meiän juoksujoukkueella oli viime viikon lauantaina (13.9.) ensimmäinen meet, eli juoksukilpailut. Viking opener oli tapahtuman nimi, ja se pidettiin Santa Rosassa, joka on iso kaupunki noin tunti San Franciscosta pohjoiseen. Toi itse paikka, missä juostiin oli iso puistoalue kauniin järven ympärillä ton kaupungin laidalla. Ensimmäiset juoksut alko klo 9 lauantaiaamuna, joten meiän joukkue lähti jo perjantaina koulun jälkeen ajamaan noin neljän tunnin matkaa etelään päin.
Päästiin perille aika myöhään kaikkien pysähdysten takia, ehkä 9 aikaan illalla, ja oli jo ihan pilkkopimeää. Yövyttiin toi pe-la yö teltoissa ja makuupusseissa leirintäalueella ihan juoksupaikan vieressä. Pystytettiin sitten teltat täydessä pimeydessä ja koska meiän valmentaja on hullu, niin lähdettiin vielä iltajuoksu/-kävely lenkille varmaan puol kymmeneltä illalla. Käveltiin siellä sitten joukkueen kanssa sysipimeessä metsässä ja oltii just puhuttu jotai, että pitää varoo jos täällä on skunkkeja tai puumia (mountain lion?) nii sit meiän takaa kuuluu kauempaa sellanen joku eläimen karjaisu. Koko meiän joukkue (myös ne jätkät ja valmentaja) lähetään vaan huutaen juoksee eteenpäin ihan paniikis. Ja se oli oikeesti tosi pelottavaa, koska siel ei ollu mitään valoja muuta kuin meiän pari taskulamppua ja kaikki vaan juoksi siin ihan täysii sillee 'mä en haluu olla tän porukan viimenen!'. No, ketään meistä ei nyt kuitenkaan syöty, jatkettiin meiän iltalenkkiä ja päästiin myös lopulta takaisin meiän leirille.
Sytytettiin vielä nuotio ja grillattiin vaahtokarkkeja ja tehtiin smore's:seja niistä. Smore's on siis tossa vasemman puoleisessa kuvassa näkyvä hyvin epämääräsen näkönen tosi amerikkalainen herkku, eli grillattu melkee sulanut vaahtokarkki ja pari suklaapalaa tollasten keksien välissä. Oli älyttömän hauska ja ihana ilta vaan viettää joukkueen kanssa ja lopulta me tytöt mentii nukkuu yhteen isompaan telttaan ja pojat sitten pariin pienempään.
Aamulla sitten herättiin aikasin, syötiin aamupalaa ja raahattiin ittemme ja juoksukamppeet alas tonne järven rantaan sinne itse kisapaikalle. 
Mä olin itseasias ollu just kipeenä tol samal viikol, oisko mulle torstaiaamuna noussu kuume, eli en sitten torstaina mennyt kouluun ja koko perjantain koulupäivänkin lepäsin sitten kotona. Perjantaina mulla oli kuitenkin paljon parempi olo, varsinkin kun sain kunnolla nukkua koko aamupäivän, ja halusin kovasti lähtee noiden mukaan. En siis itse juossut noissa kilpailuissa lainkaan, kun olin just tervehtynyt sen verran että pystyin tulemaan mukaan.

Tuolla oli juoksijoita kymmenistä eri kouluista eripuolilta tätä pohjoisempaa Californiaa. Pojat kisasi neljässä eri ryhmässä: freshmen, sophomores, juniors ja seniors (eli siis nää high schoolin luokka-asteet) erikseen. Tyttöjä juoksi paljon vähemmän kuin poikia, joten tytöt juoksi vaan kahessa ryhmässä (freshmen+sophomores ja juniors+seniors). Matka mikä juostiin, oli 2 mailia, eli 3.2km ja kaikki juoksijat lähti samaan aikaan yhteislähdöllä.
Meiän joukkueen uniformut eli noi juoksupaidat on tollaset punamusta-raidalliset ja edessä on iso M-kirjain. Tän kuvan kaksi taaempaa juoksijaa nämä kyseiset paidat päällä on siis meiän joukkuesta.
Yksi juoksuista oli tarkoitettu vanhemmille kuin high school ikäisille juoksioille, eikä ollut ihan niin vakavahenkinen. Tosi monien joukkueiden valmentajat osallistu just tähän kisaan ja tosiaan tämä ensimmäinen juoksija tässä yllä on meiän juoksuvalkku. Jason on tosi nuori ja kunnon ammattijuoksijan näköinen; laiha ja kevytrakenteinen, mutta tosi lihaksikas. Hän on ihan älyttömän hauska ja heittää vaa meille koko ajan jotai läppää treeneissä, mutta tosiaan valmentaa myös kovaa puskee meitä koko ajan parempiin suorituksiin ja aikoihin.
Toi tapahtuma loppu ehkä kahen aikaan, jonka jälkeen pakattiin meiän leiri kasaan ja lähdettiin ajamaan takaisin päin. Pysähdyttiin yhdessä koko teamin kanssa syömään vielä in-n-out burgeriin, joka on perjaatteessa ihan tavallinen pikaruokaketju, mutta noi käyttää paljon parempia raaka-aineita noihin kuin joku mäkkäri. Ja olikin varmaan paras pikaruokahampurilainen, jonka oon ikinä syönyt.
Takaisin tullessa olin Mian kanssa samassa autossa, ja sen isä sitten halusi pysähtyä tälläsessä red wood tree puistossa, jotta mä saisin otettua kuvia.
Nää punapuut on tosiaan ihan valtavia, eikä nää silti oo edes isoimpia, mitä täältä pohjois-californiasta löytyy. 

-Mari