Kävin siis viisumihaastattelussa tossa pari viikkoa sitten. Ei mua edes jännittänyt. En oo kuullut vielä kenestäkään, jonka viisumi olisi hylätty pelkästään ton haastattelun takia, joten miksi ottaa turhia paineita. Suurlähetystössä todellakin oli kunnon turvatarkastukset ja kaikki tavarat tarvittavia papereita lukuun ottamatta piti jättää sen toiselle puolelle. Luukuilta multa sitten vuorotellen otettiin pari paperia ja varmistettiin kaikki maksukuitit, otettiin sormenjäjet ja lopulta se itse "haastattelu". Nainen siinä aluksi englanniksi totesi, että oot lähdössä vaihto-oppilaaksi high schooliin. Sitten kysyttiin tiedänkö mihin oon menossa ja kerro jotain Californiasta. Siinä sitten parin lauseen verran kerroin suunnilleen, että California sijaitsee länsirannikolla ja siellä on lämmin ilmasto. Nainen ei edes kunnolla näyttänyt kuuntelevan mun selostusta loppuun ja sanoikin vaan viisumin tulevan viikon kuluttua postissa. Varmaan aika totta, että toi haastattelu on vaan enemmän muodollisuus ja vähän vaan katotaan pystyykö kommunikoimaan jotain englanniksi.
Toi haastattelu oli mulla keskiviikkona ja seuraavana maanataina olikin jo tullu postista ilmotus, että passi on noudettavissa, joten kyllä se siellä aika nopeasti käsitellään.
Mulla oli sattumalta sama haastatteluaika kun toisella rotarivaihtarilla Lotalla. Haastattelun jälkeen odotettiinkin Lotan poikaystävää ja vielä yhtä vaihtaria Tanjaa, joille lähdin sitten helsinkiläisenä vetämään kunnon turistikierrosta stadissa. En oo varmaan ikinä kokenu vastaavaa kulttuuri- ja nähtävyyspäivää Stadissa, mutta oli kyllä tosi hauskaa! Piipahdettiin myös lintsillä ja pyörittiin aikamme ilmaislaitteissa, kunnes sitten päätettiin ostaa kertaliput ja mennä Ukkoon. En oo itekkään käyny lintsillä moneen vuoteen kunnolla yhdessäkään laitteissa, joten oli nyt kiva käydä edes se yksi kierros vetämässä.
On jotenkin hassua, miten samankaltaisia ihmisiä vaihtarit ovat. Näidenkin aivan tuntemattomien ihmisten kanssa oli todella haukaa viettää päivää ja juttua riitti. Ja kuinka päivässäkin pystyy tutustumaan niin hyvin uusiin ihmisiin ja luomaan kaverisuhteita. Odotan vaan sitä kuinka läheiseksi meidän USA:n ja Kanadan vaihtarien ryhmä tulee, kun vietetään reilu kolme päivää toistemme seurassa New Yorkissa. Viimeisenä iltana varmasti harmittaa, ettei leiri kestänyt pidempään.
Sain Californiasta tollaisen lapun, mihin piti täyttää lääkärillä rokotukset (taas kerran) ja myös tehdä tuberkuloositesti. Päädyin sitten ottamaan keuhkoröntgenin, sillä se oli ylivoimaisesti nopein ja helpoin keino. Vihdoin siis kaikki lääkäripaperit valmiit.
Kävin poliisilaitoksella anomassa henkilökorttia, jota olisi sitten kätevämpi kantaa henkilötodistuksena passin sijaan. Kortin toimitusaika on kaksi viikkoa ja olin poliisilla kai 13 päivää ennen lähtöä, joten sen ehtiminen menee tosi tiukalle. Onneksi se voidaan kuitenkin lähettää postilla perässä.
Oon ostanut tuliaiset ja tietty Fazerin sinistä, purkkaa ja muita suklaita. Salmiakkia voisi kyllä vielä pari pussia hakea ihan vaan jenkkejä järkyttämään.
Ostin kanssa tollasen A tasty trip to Finland kirjan Akateemisesta kirjakaupasta. Siinä on tosi hyviä ihan tollasia perus reseptejä kuten karjalanpiirakat, pullat ja korvapuustit, eri jouluruokia, perunamuusi ja lihapullat. Tosi monissa suomikeittokirjoissa on jotain aivan uforuokia, joita kukaan ei ikinä syö tai mihin ei todellakaan saa ainkeksia jenkeistä (mainittakoon vaikka kalakukko, poronkäristys, mustamakkara ja veripalttu).
Hankin kanssa konelle suojakotelon, pari adapteria ja kovalevyn, jonne aion ajaa kaikki mun kuvat siltä varalta, että konelle käy jotain.
Suomenlippuja, suomikamaa ja pinssitarvikkeita.
Iso kiitos serkulle, joka toi pientä kosmetiikkatäydennystä loppuneiden tilalle Lontoosta <3
Tänään starttaa viimeinen viikko Suomessa. Jotain aivan hullua. Tää viikko tulee olemaan täynnä toimintaa; viimeisiä hetkiä kavereiden kanssa, läksiäisiä ja hyvästejä, pinssien viimeistelyä, pakkausta ja pakkausstressiä, huoneen siivoamista, innostusta, jännitystä, surua, iloa, haikeutta, naurua, itkua, valmistautumista, hetkessä elämistä ja nauttimista mun viimeisitä suomipäivistä.
-Mari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti