Cloudy day at the beach and other happenings

Maanataina näin Amandaa mun uudesta koulusta ja lähettiin vähän vaan ajelemaan ympäriinsä ja päädyttiin lopulta mun toivomuksesta rannalle. McKinleyvillehän sijaitsee ihan meren rannalla täällä Pohjois-Californiassa, eli rannalle ei todellakaan oo pitkä matka. Kuvista ehkä huomaatte et tää ei oo mikään ah niin stereotypinen Cali beach siellä Los Angelesin kupeessa, jossa aurinko paistaa 360 päivää vuodessa ja lämpötila aina vähintään 27 astetta. Toki siis täälläkin paistaa aurinko, mutta toi maanantai ei varsinkaan ollut mikään auringonottopäivä. Täällä myös toi hiekka on jotenkin paljon tummemman väristä kun olin kuvitellu ja paljon harmaampaan kun mitä esim Helsingissä hietsussa on. Toi harmaa hiekka saa myös ainakin mun mielestä noi kuvat näyttää aika paljon tummemmilta ja ankeammilta kun tuolla todellisuudessa oli, älkää antako sen hämätä. Käveltiin tuolla rannalla vähän edes takaisin, mä kuvailin ja höpötettiin ja kyseltiin toisiltamme koko ajan jotain.

Amanda pelaa myös korista ja kun winter season alkaa marraskuussa tullaan siis pelaamaan yhdessä koulun korisjoukkueessa. Sain kuulla tosi paljon peleistä ja muusta korisjoukkueen toiminnasta ja ei voi muuta sanoa kuin että odotan älyttömästi kauden alkua. Meillä tulee kai olemaan pelejä aina keskiviikkoisin ja lauantaisin ja pelipäivinä joukkue käyttää aina pelipaitoja tms yhtenäistä vaatetusta koulussa. Usein myös valmentaja järkkää jonkun illallisen joukkueelle ennen pelejä, missä saadaan syödä yhdessä. Meillä kai tulee myös olemaan jotain turnauksia etelämpänä Californiassa ja saadan siellä aina yöpyä pari kolme yötä hotellissa joukkueen kanssa.

Lähettiin vielä toiselle rannalle tollasen pienen tosi söpön kalastajakylän viereen. Takasin tullessa pysähdyttiin vielä tollasella näköalapaikalla, jossa pystyi kulkea tonne valtavien kivenlohkareiden päälle ja nähdä meren suoraan alapuolella.

Tää koko länsirannikko on musta älyttömän kaunista aluetta ja erityisesti rakastan tota merenrantaa. Koko Suomen rannikko on suunnillen littanaa kuin pannukakku, joten täällä erityisen nättejä on musta noi kalliot ja merestä esiin tulevat valtavat, korkeat kivenlohkareet. Ja tietysti aallot, isot Tyynen valtameren aallot, kunnon surffausaallot, jotka pitää koko ajan ihanaa meren ääntä osuessaan rantaan. Käytiin myös kokeilee tota vettä, joka oli Amandan mukaan ihan jäätävän kylmää. Kyllä se mustakin oli semi viileää, mutta kyllä ihan hyvin aurinkoisena päivänä pystyis menee uimaan.

Muihin myös hyvin iloisiin asioihin. Löysin nimittäin ruokakaupasta xylitolipurkkaa! Ei kyllä maistu ihan yhtä hyvältä kun Jenkin vastaava, mutta oon kuitenkin iloinen, ettei mun tarvitse koko vuotta jauhaa täällä näiden muita sokeripurkkia.

Ruokakaupassa kerran kun oltiin, niin pitihän mun nyt ostaa itselleni oreoita. Oreot on vaa nii käsittämättömän hyviä ja nyt pystyn koko vuoden ostamaan niitä lähes joka ikisestä vastaan tulevasta kaupasta <3 En tiiä onko hirveen hyvä idea, että mulla on koko ajan täällä kasa ruokaa omassa huonessa, mutta ei niitä kuulemma voi keittiönkään jättää jos niiden haluaa säilyvän kauemmin kuin kolme päivää.

Oltiin viime viikonloppuna joidenkin hostien tuttujen luona Willow Creek nimisessä paikassa. Nää tutut omisti vähän suomalaisen kesämökin tyyppisen talon aivan joen rannassa. Käytiin kajakoimassa yhtenä päivänä ja oli älyttömän hauskaa ja varsinkin maisemat oli tosi upeat. Toi joki oli tosi matalalla ja parissa kohtaa joutui kuin pieneen koskeen veden vietäväksi ja sai meloa ihan hulluna. Tuolla oli ihan älyttömän kuuma jopa vähän yli 100 farenhaittia (lähentelee 40 celsiusta) ja olin ihan läkähdyksissä koko ajan pelkästä auringossa seisomisesta.

Päätin nyt myös liittyä koulun cross country eli maastojuoksujoukkueeseen. Nyt on kahdet treenit tältä viikolta takana ja täytyy sanoa, että oon jo aivan täysin kuollut enkä oo ikin tuntenu lähellekkään tällästä lihaskipua mun reisissä. Varsinkin tänään juostiin ihan käsittämätöntä 400 metrin pituista super jyrkkää ylämäkeä käytännössä täydellä vauhdilla ja useita kertoja. Ei todellakaan tehnyt hyvää pitää about 2 kuukauden taukoa urheilusta koriksen  kesätreenien loputtua kesäkuussa, ja nyt saan totisesti maksaa siitä. No, minähän päätin että en luovuta ton suhteen, tytöt on sanonu mulle et oon paljon parempi juoksija jo nyt kuin mitä ne oli alottaessaan. Koripallon takia kumminkin tiedän et kyl mun kunto lähtee parantuu täst nopeesti kunhan vaan totun tähän treenausrytmiin ja kroppa rupee taas tottumaan urheiluun ja juoksemiseen. Mutta silti tuntuu aika pahalta kun ei pääse portaita kunnolla alas.

Eipä tässä muuta, hirveästi ois mulle koko ajan ohjelmaa tiedossa, huomenna on koulussa toimintapäivä uusille oppilaille, perjantaina mun councelor vie mut johonkin paikkaan tapaamaan jotain muita nuoria ja viettämään aikaa niiden kanssa. Perjantaina lähetään myös illemmalla mun ensimmäiseen rotaryorientaatioon, joka on siis ton koko viikonlopun kestävä leiri kaikkien tän alueen muiden rotaryvaihtareiden kanssa. En malta odottaa, kosk tiiän jo nyt et toi viikonloppu tulee olemaan aivan mahtava! Ja ensi viikon maanataina alkaakin jo sitten koulu. Palaillaan taas kuulumisilla ja kuvilla tästä loppuviikosta kun on aikaa.

-Mari