Viimeisiä viedään

Ylihuomenna on koko lukion ensimmäisen vuoden viimeinen koulupäivä. Tai no, huominen koulupäivä on pelkästään tunnin pituinen ryhmänohjaajan tunti ja lauantaina on pelkkä todistusten jako, että ei niissäkään juuri mitään ole. En tiedä, se tuntuu jotenkin tosi pelottavalta.

Koulun loppuminen saa mussa aikaan tosi ristiriitasia tunteita. Toisaalta on tosi ihanaa päästä lomalle ja eroon kaikesta stressistä, jatkuvasta homman määrästä ja pitkistä koulupäivistä. Ootan lämpimiä kesäsäitä ja kaikkea ihanaa vapaa-aikaa, jonka voi viettää kavereiden kanssa. Toisaalta koulun loppumisessa on aika paljon haikeutta. On varmasti ihmisiä, joita en meidän koulusta pysty enää kesällä näkemään ja se tarkoittaa, etten tule heitä enää tapaamaan ennen lähtöä. Koko lukion ykkösvuosi meni jotenkin aivan hujauksessa, enkä pysty käsittämän, että se oikeasti on ihan just kokonaan ohi. Lauantain jälkeen palaan mun kouluun seuraavan kerran vasta yli 14kk kuluttua...

Tuntuu ihan järjettömältä, että kun seuraavan kerran meen mun kouluun, kaikki mun kaverit on jo abeja. Lisäksi surettaa, että kaikki nykyiset kakkoset ovat jo lähteneet koulusta, enkä suurinta osaa heistä tule näkemään enää ikinä. Aina ku oon koulussa, mulla on tosi vahvat fiilikset, että en haluasisi jättää tätä kaikkea tänne ja missata sitä lukuvuotta, jonka kaikki mun kaverit tulee siellä koulussa kokemaan. Mulla oli ihan huippu ykkösvuosi, meidän koulu on aivan loistava ja rakastan sitä ilmapiiriä siellä. Mutta samalla taas oon enemmän kuin innoissani mun lähdöstä ja siitä että pääsen oikeasti vuodeksi asumaan Californiaan, käymään high schoolia ja pyörittämään elämääni siellä. Oon nyt jutellu parin sinne tulevan vaihtarin kanssa ja koko ajan tulee enemmän fiilis, että voi kun voisi jo lähteä!

Parit asiat lähdöstä on myös ruvennut jo stressaamaan. Mulle ei siis vieläkään ole tullut sitä rotarien Guarantee Formia, jossa lukisivat perheet, koulu ja kaikki muu tärkeä tieto. Ilman sitä en voi vielä varata lentoja, ostaa vakuutusta tai hakea viisumia. Tuntuu, että kaikki hommat vaan alkavat kasaantua ja joudun lopulta koko kesäloman juoksemaan pelkkien vaihtoasioiden perässä. Lisäksi mun pitäisi tehdä rotarypinssit, painattaa käyntikortteja, miettiä tuliaisasioita, hankkia ehkä uusi käsimatkatavaralaukku ja tehdä iso kasa muitakin hommia. 

No, muihin asioihin. Eilen meillä oli Norssi vs. Ressu kamppailupäivä, joka siis on kahden aivan Helsingin keskustan koulun välinen urheilupäivä, jossa siis kilpaillaan kumpi on stadin kingi. Itse olen siis Norssissa koulussa ja missiona oli osoittaa, että voitamme ressut kaikissa lajeissa vaikka menen tullen :D. Lajeina olivat: pesäpallo, juoksu, köydenveto, jalkapallo, sähly, opettajien lentopallo, koripallo sekä soutu. Tytöt ja pojat kilpailivat lajeissa erikseen ja yläasteen joukkueet olivat joko erikseen tai yhdessä lukion kanssa.

Ilmat ei liiemmin meiän kamppailupäivää suosineet, joten oltuani kuusi tuntia tuolla ulkona +7 asteessa ja meren lähistöllä (eli jatkuvassa tuulessa) olin aivan jäässä. Oli siis ihan pirun kylmä ja suurimman osan ajasta kaikki vain valittivat, että on kylmä :D Päivä oli kuitenkin tosi kiva ja on aina niin ihana nähdä millainen yhteishenki meidänkin koululla on. 

Lukion poikien sählyä. Norssi keltainen ja ressu pinkki.

Lapaset oli varmaan paras asia jonka otin mukaan

Norssi taisi voittaa 4-0

Oon itse pelannut koripalloa about kymmenen vuotta, joten olin meidän tyttöjen korisjoukkueessa. Mut voi bongata keltaisesta pelipaidasta numerolla 15 ja kirkkaansinisistä kengistä.

Lopulta voitettiin toi peli ehkä 15 pistettä

Jep, ulkona oli ihan yhtä kylmä kuin näyttääkin

Jokaisen lajin voitosta sai siis yhen pisteen koululleen ja lopputulos taisi olla 12-7 meille. Go Norssi! Päivä oli jäätävän kylmästä säästä huolimatta tosi hauska ja vähän harmittaa, etten ensi vuonna pääse osallistumaan. 

Nyt ei muuta kuin guarantee formin odottelua ja toiveita lämpimämmistä kesäsäistä :)


-Mari